Toisen kirjan lopetuksen jälkeen Gwendolyn (ihana nimi!) on jäänyt sydän murskattuna miettimään miten tästä eteenpäin. Kirja jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta. Gwendolynin olisi selvittävä manuetista ja selvitettävä hänen isoisänsä jättämä arvoitus, hänen jo kuolleen isoisänsä avulla.Nerokas juonikudelma kutoutuu yhteen ja on aivan lumoavaa lukea, kuinka palaset loksahtavat paikoilleen ja ajanrattaat lähtevät jälleen liikkumaan. Aikamatkustus kirjassa on luontevaa, ja loppujen lopuksi ymmärrettävä paradokseja voisi syntyä, mutta sen takia heidän pitääkin olla niin varovaisia.
Ihanaa lukea 16 vuotiaan romantiikan nälästä ja siitä, kuinka assian aina eivät mene hyvin ja on pittava ymmärtämään tarinan toinenkin puoli. Gwendolynin ja Gideonin lähtiessäratkomaan viimeisiä osasia on Gwendolynin pakko oppia luottamaan tähän, vaikkei saisi luottaa kehenkään. Gideonin ja Gwendolynin välilllä on luottavissa niin suoraan, kuin rivien välistä, että tuota kipinää ei tule tukahduttaa, vaan sen pitää antaa roimahtaa ilmiliekkeihin.
Paljoa en voi sanoa tästä viimeisestä kirjasta spoileroimatta, joten siksi jätän tämän blogiteksin näin lyhyeksi. Mutta täsää kirjassa sanat Minä rakastan sinua oli yksi voimakkaimmista sanoista joita olen lukenut. Niillä oli merkitystä enemmän kuin voi ymmärtää. Mielenkiintoinen loppuratkaisu!
Kirja sarjasta on pakko sanoa sen verran, etta se on rytmitetty loistavasti. Ehkä hieman oli vaikea pysyä kärryillä, sillä nämä kolme kirjaa kertovat kolmenviikon tapahtumista. SEn unohtaa usein tätä lukiessa, mutta osittain se johtuu aikamatkustuksesta, ja sen päivää pidentävästä vaikutuksesta.
"Minä rakastan sinua, Gwenny, ethän jätä minua." -Gideon
Arvostelu: <3<3<3<3<
En ole tehnyt videota, enkä omista siitä mitään.
Kappale jotenkin sopii tähän kirjaan ja sen lopetukseen. Samaan aikaan koskettava, mutta kuitenkin kertoo kaiken mitä sen täytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti