keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

A. G. Howard: Splintered

Just loved this! Aivan huikea kirja! Splintered kertoo Liisa ihmemmaassa sadun uudella tavalla, joka on suorastaan nerokas, jos niin voi sanoa! Tässä kirjassa on myös aivan huikaisevan upea kansi! Se oli ensimmäinen asia, joka kiinnittikin huomioni tähän kirjaan. Kirjan kansi on upean taiteellinen ja kertoo kirjasta ja sen tunnelmasta. Upean kieroutunut ja pimeä, joka on kaunis kokonaisuus alusta loppuun ja pitää lukijan pauloissaan. Aivan kuten kansikuvakin. Aion tässä tekstissä puhua liisasta Alicena, sillä nimellä on merkitystä ja sehän on englanniksi Alice in wonderland.

Splintered kertoo Alyssasta, jonka äiti on mielisairaalassa, johtuen siitä, että hän kuulee hyönteisetn ja kasvien puhuvan ja höpöttelee niille. Puhumattakaan siitä, että suostuu syömään ruokansa vain ja ainoastaan teekupista ja pukeutuu kuin Alice. Alyssakin kuulee ötökät ja kasvit, mutta hän on oppinut vaientamaan ne. Hän tappaa ne ja tekee niistä taidetta. Täytyy varmaankin mainita. että Alyssan iso-iso-isoäiti oli Alice

Alyssa ei muista lapsuudestaan paljoakaan, mutta pikkuhiljaa hän saa palasia menneisyydestä ja yökkönen käskee hänen etsiä jäniksenkolo, joka on siis reitti ihmemaahan. Hän saa apua muistoistaan ja vahingossa ottaa mukaansa lapsuudenystävänsä Jeb:n, johon Alyssa on ollut ihastunut jo pitkään. Ihmemaassa heitä kohtaa jos jonkinnäköistä kummajaista. Kaikki on kuin Alicessa ihmemaassa, muokattuna synkemmin ja kieroutuneemmin. Esimerkkinä tästä White Rabbit ei olekkaan ihan valkoinen ja pupu, vaan pupun näköinen otus pitkillä sarvilla ja niin, että liha on sulanut hänen kehostaan osittain ja luut ovat paljaana.

Ihmemaassa Alyssa kohtaa Morpheuksen, joka on tärkeä osa hänen menneisyyttään ja vaikkei hän tiedä niin myös tulevaa. Hän saa Morpheukselta kuulla, että hänen suvullaan on Alicen mokailujen takia kirous ja, että korjaamalla Alicen virheet hän saa purettua kirouksen.

Kirjassa upeasti tulee esiin Liisa ihmemaassa piirteet ja niitä on käytetty suorastaan nerokkaasti. Tietenkään tässä tarina ei kulje niin kuin Liisassa ihmemaassa, mutta ihmemaa ja sen hahmot ovat kirjassa. Pidin kirjan rytmistä ja siitä, että kaikelle annettiin vankka pohja ja perusta ja sitten se romutettiin. Kirja oli nerokas senkin vuoksi, että se oli yllätyksellinen. Annettiin paljon vihjauksia asioihin, jotka voisivat olla mahdollisia, mutta kuitenkaan ei pystynyt uskomaan niihin. Kirjan juoni oli vain upea ja lopetus ällistyttävä. Tunteilta ei säästytty ja vain rakastin tätä kirjaa

Alyssa oli upea hahmo. Hän oli vahva, mutta ehkä vähän liikaa halusi piiloutua muiden suojiin. Hän oli taiteellinen ja näki ihmemaassa sen kieroutuneisuuden taakse ja löysi sieltä kauneutta ja voimaa. Courage. Alyssan ajatusmaailma oli mielenkiintoinen ja pidin hänestä silloin, kun hän piti oman päänsä ja oli vähän jäärä. Pidin myös siitä, että hän niin sanotusti piti kaikki ovet avoimena.

Jeb... Nah en niin pitänyt juu onhan hän ihana ja komea ja uhrautuva ja vaikka mitä, mutta jotenkin Jeb ei oikein iskenyt minuun... Voi kyllä johtua, että Morpheus vei kaiken huomioni... Jeb oli ritarillinen ja tulinen, mutta jotenkin ylisuojeleva ja en pitänyt siitä ollenkaan. Plus en tykkää skater pojista.

"You're the one who is oblivious.
 Because there's nothing brotherly about the way you make me feel" -Jeb

Morpheus ahh.... En tiedä onko minulla sairas miesmaku tai jotain, sillä Morpheus oli jollain hyvin sairaalla tavalla kaikessa kieroutuneisuudessaan se joka sai minun sydämmeni sykkimään ja kuolaamaan perään kuin koira makkaraa! Vaikka Morpheus osasi olla itsekäs ja kiero, hän vastapainoksi osasi olla syvällä sisällään välittävä ja uhrautuva. Hänen tunteissaan Alyssaa kohtaan oli vain jotain todella kaunista ja syvää. Plkus hänen synkän komea ulkonäkönsä vetoaa minuun

"Little blossom in peach and red, 
Trapping boys with your pretty head; 
Tease and play, be coy and smart, 
For you will one day break his heart"
                                                    -Morpheus's lullaby

Minusta kirjassa oli myös jotain syvällistä. Splinteredissä kohdattiin oma sisäinen voimansa ja hulluutensa ja hyväksyttiin se. Aivan upea kokonaisuus, jonka seuraavan osan tilasinkin jo! Tämän arvostelun haluan päättää Morpheuksen sanoille, jotka jäivät mieleeni pyörimään.

"You understand the logic behind the illogical, Alyssa. It's in your nature to find tranquility amid the madness. And that's what we're doing here." -Morpheus


Arvostelu:<3<3<3<3<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti