tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kerstin Gier: Safiirinsini

Näin aluksi. Olen aiemmin lukenut ensimmäisen osan eli Rubiininpunan, mutta se oli vuonna 2012 ja hatarien mielikuvien vuoksi en voi tehdä kirjasta arvostelua. Toisin on Safiirinsinen kanssa, sillä luin sen vasta hiljattain.

Safiirinsini on toinen osa Rakkaus ei katso aikaa- trilogiasta. Sarja seuraa Gwendolyn nimistä tyttöä, joka on perinyt sukunsa aikamatkaaja geenin. Hänen täytyy matkustaa ajassa kronografin avulla. Hänellä on seuranaan kome Giedeon ja ensimmäinen kirja päättyykin heidä väliseen suudelmaan ja toinen kirja jatkuu samaisesta kohtauksesta.

Kirja siis jatkaa siitä mihin jäätiin. Gwendolyn jatkaa asioiden selvittämistä, ja pyrkii ymmärtämään järjestöä ja sen toimintaa. Mihin järjestössä pyritään. Gwendolyn matkaa halki ajan ja saa kokea kolhuja niin matkoillaan kuin sydämmessään. Gideon on kaikkea muuta kuin mukava nykyajassa, mutta jos he jäävät hetkeksikkään kaksin Gideon laittaa Gwendolynin pään pyörälle, mutta palatessa nykyisyyteen, jotenkin Gideon onnistuu olemaan täysi idiootti, aina. Gideonista vielä sen verran, että minua hän vain ärsyttää! Ymmärrän kyllä, ettei hän tarkoita pahaa, eikä halua muiden tietävän, mutta hän on minusta liian ilkeä Gwendolynille. Siksi en pidä hänestä, enkä välttämättä tule koskaan pitämäänkään.

Gwendolyn on minusta todella kaunis nimi. Hahmona hän on urhea, mutta välillä minusta tuntuu hänen olevan liian lapsellinen.

Kirjan ongelmana oli minusta kirjailijan tapa tehdä kuusitoista vuotiaan käytöksestä ja olemuksesta sellainen, kuin hän olis korkeintaan neljäntoista. Jotenkin vaikka kirjassa mainittiin usein hänen kuudentoistavuotiaan ikänsä, oli Gwendolyn silti lapsenomainen ja samoin Gwendolynin ystävät. Ongelmana oli myös minusta ajanjakso, jona kirjan tapahtumat tapahtuvat. Viikko on minusta aika lyhyt aika.

Kirjassa aikamatkailu oli mielenkiintoisesti toteutettu, ja oli loistavaa, kuinka pienikin yksityiskohta siirtyi tulevaisuuteen ja vaikutti siihen. Rakastin sitä, kuinka yksityiskohtia kunnioitettiin, ja kirjailija kertoi yksityiskohtaisesti sen luvun asuista, joita henkilöiden piti käyttää. Myös tapakulttuuri oltiin otettu huomioon. Kirja oli kerronnallisesti nopealukuista ja kirja sujahti yhdessä hujauksessa. Kuitenkaan kirja ei ollut täysin tyydyttänyt tiedonjanoani, mutta kirjan juoni kyllä vei mennessään puutteista huolimatta.

Arvostelu: <3<3<3

Spoilers! Älä lue tätä kappaletta jos et halua spoilata vähääkään Smararagdinvihreä kirjaa. Kirjan lopussa oli mysteeri, sarja numeroita ja sanoma, jossa sanottiin, että jos haluaa tietää, mitä salaisesta kätköstä tulee seuraavassa osassa löytymään niin ratkaise mysteeri. Minä tyttöpä sitten menin ja ratkaisin sen! Ette voi uskoa, mikä sana muodostui! Se on: Kronografi. Spekulonti alkaa tästä! Mitä tämä voi tarkoittaa, aikooko Gwendolyn oman henkensäkkin uhalla sulkea Kronografin verilinjan! Ovatko Paul ja Lucy jättäneet sen sinne, ja jos niin miksi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti